Olimme Rauman Saariston syvyyksissä katselemassa sen kauniita saaria sekä loma- ja aktiviteettipaikkoja. Kävimme Reksaaren ja Nurmeksen saaristoissa ihailemassa niiden paikkojen antia. Sää oli hieman kolea ja synkkä, mutta hyvä luokkahenki ja seura onneksi pelasti asian. Hymy ei hyytynyt, vaikka varpaita palelikin.
Meitä oli matkassa kuusi opiskelijaa sekä yhteistyökumppaneita. Menimme hienolla Pasi Poukan RIB-venekuljetuksella Reksaareen ja ajelimme ympäri Rauman saaristoja. Itselleni tämä oli hyvin uniikki kokemus, sillä en ole aiemmin ollut moottoriveneen kyydissä. Täytyy myöntää, että aluksi emme ajatelleet kuin kylmää ilmaa ryhmäparini Eveliinan kanssa, mutta lopussa kykenin jo nauttimaan itse matkasta. Moottoriveneestä bongailimme saariston eläimiä ja juttelimme mukavia, syksyn värit olivat hienosti puissa.
Reksaareen päästyämme lähdimme patikoimaan ja tutkimaan saaristoa. Reksaaren idyllinen paikka oli kuin vanhan ajan elokuvista, punaisia mökkejä ja aittoja. Mieleeni painui ainakin hyvin muistikuvat hienoista vanhanajan ovien koristeluista, kyllä ennen vanhaan osattiin! Pihapiirissä oli tilaa leikkiä ja temmeltää, lapsia ei ollut unohdettu, vaan sinne oltiin rakenneltu lapsille aktiviteettia ja leikkikenttä. Kuulemma myös kesällä trampoliini tuodaan pihapiiriin. Pihapiirissä on myös aittoja, joissa voi nukkua. Nukkumistiloja on yhteensä 20 hengelle. Kahvilakin löytyy, nimeltään Rekscafe. Siellä on myös lounasmahdollisuus kesäisin, mielestäni tämä kahvila oli todella miellyttävä ja ihanan maalaishenkinen. Erityisesti viehätyimme kahvikupeista, ne olivat upeat!
Reksaaren luontopolun polut olivat aika kömpelöt kävellä, mutta huumorilla siitäkin selvittiin. Opiskelijat ainakin kuulivat toisensa aina parin minuutin välein, kun joku aina melkein kaatui kantoihin vuoronperään. Maaston epätasaisuus on mielestäni hyvä ottaa huomioon, kun lähtee Reksaareen patikoimaan. Polkujen siistiminen kannoista varotoimena olisi enemmän kuin suotavaa. Tottakai luonto on hyvä jättää luonnontilaan, mutta turvallisuus ennen kaikkea!
Nurmekseen siirryttäessä porukan yhteishenki oli taas kasvanut ja vitsejä heiteltiin hyvissä tunnelmissa. Nurmeksen Päivärinnassa oli ihana lammasaitaus, johon jokainen jäi hetkeksi ihailemaan lampaita. Aika hassua, että tällainen maalaistyttö, joka on asunut vasta vuoden kaupungissa, voi innostua niin paljon lampaista! Kameranrullasta ainakin huomattiin, että Erikan sydän sykki ainakin lampaille.
Pian oltiin patikoitu muutama kilometri ja saavuimme hirsimökin pihalle. Se oli nimeltään Kalamaja. Siellä meitä odotti nokipannukahvit ja valmiiksi lämmitetty grilli, jossa aloimme paistaa makkaroita ja pidimme lounastauon. Pihapiiri oli miellyttävä, se oli suojaisessa rannassa, jossa oli kaksi laituria. Rannalla oli myös palju ja pihasavusauna. Oma mielikuvitus alkoi laukata, että milloin itse saisi paikan vuokratuksi omalle kaveriporukalle, jokin kaunis kesäviikonloppu. Itse olen aikamoinen hienohelma, jos näin voisi sanoa, enkä kovin helposti erämökille lähtisi, mutta tämä ylitti ja täytti odotukseni. Voisin siis hyvin kuvitella, että tämä kelpaisi myös kansainvälisille matkailijoille yösijaksi.
Retkemme oli loppusuoralla ja emmekä välttyneet pieniltä kommelluksilta. Lähtiessämme meillä oli kenties liika hoppu viikonlopun viettoon ja olimme muutenkin todella väsyneitä pitkästä patikointipäivästämme, eli mitä muuta voit odottaa, kuin että kaksi venettämme törmäsi yhteen. Titanicia emme kuitenkaan saaneet onneksi aikaan, vaan selviydyimme kuivina veneessä ja pääsimme ehjinä jatkamaan matkaa. Retkemme oli oikein onnistunut ja saariston maisemat olivat hyvin kauniit, jotka jäivät omalle sarveiskalvolle, mutta myös kameranrullalle talteen.
