Ota sinäkin itsellesi hetki aikaa ja tule nauttimaan luonnon rauhasta ja kauniista metsämaisemista Eurajoen Pinkjärvelle. Vaellusreitillä pääset kokemaan elämyksellistä retkeilyä opastettuna tai itsenäisesti. Vaellusreitin aikana pääset nauttimaan kauniista ympäristöstä ja voit jopa nähdä useita eläimiä. Tämän kaiken lisäksi voit nauttia retken aikana itse valmistettuja retkieväitä nuotion äärellä levähdyspaikoilla, retken varrella voit myös pulahtaa virkistävään veteen uimaan.
Pinkjärvi: Eurajoella sijaitseva vaellusreitti, jonka pituus on 5km. Vaellusreitti on keskivaativa ja se sopii hyvin päiväretkeilijöille. Reitin kiertämiseen menee noin 2-4h kävelyn nopeuden ja taukojen pituuksien mukaan. Reitillä on kaksi levähdyspaikkaa Vuotavan laavu ja Mustalahden laavu. Laavuilla on mahdollista tehdä nuotio ja laavuilta löytyvät polttopuut valmiiksi pilkottuina retkeilijöille.
Reitti on merkitty koko matkan ajan selkeästi punaisilla merkeillä ja reitin varrelta löytyvät myös viitat laavuille ja parkkipaikoille. Reitillä on siis helppo edetä, etkä varmasti tule eksymään polulta, vaikka liikkuisit reitillä ilman opastakin. Reitille on myös helppoa saapua omalla autolla, sillä reitin alussa sekä keskivaiheilla on hyvät parkkimahdollisuudet. Parkkipaikkojen luota, reitin alusta, löytyy myös selkeä maastokartta alueesta. Metsähallitus huolehtii reitistä ja sen kunnosta ympäri vuoden.
Ruikan mylly
Lähdimme aamulla aikaisin liikkeelle ja suuntasimme kohti Eurajokea. Aamu oli syksyinen, viileä ja hyvin sumuinen. Eurajoella tullessamme saavuimme ensin Ruikan myllylle. Aamulla saimme myllyllä tervetuliaisvastaanoton ja myllyn emäntä tarjosi kaikille kahvit ja itse tehtyjä herkkuja. Saimme myös tutustua myllyyn ja sen lähiympäristöön ja pihapiiriin. Mylly sijaitsee Eurajoen varrella. Mylly on remontoitu asumiskelpoiseksi. Rannassa on myös siisti tilava saunarakennus, josta on hieno näköala joelle sekä samassa yhteydessä on iso palju.
Eurajoki
Irjanteen kirkko
Ruikan myllyltä lähdimme ajamaan autolla opas kyydissämme kohti Irjanteen kirkkoa. Matkalla kirkolle opas kertoi meille historiallisia tarinoita Eurajoelta. Irjanteen kirkkoon pääsee sisään kulkemalla portista, joka kulkee vanhan tapulin läpi. Irjanteen kirkon portista sisään astuessa tuntui, että palasimme ajassa taaksepäin. Sisäpihalla aukeava maisema ja tunnelma on autenttinen ja erityislaatuinen. Irjanteen kirkko on puinen vanha kirkko. Kirkossa pidetään kesäisin paljon messuja ja muita tilaisuuksia. Kuuntelimme kirkossa tarinoita ja historiallisia kertomuksia, unohtamatta legendoja ja perinnetarinoita, joita Eurajoella on kerrottu useita vuosia.
Irjanteen kirkolta jatkoimme matkaa kohti Eurajoen kristillistä opistoa. Eurajoen kristillisellä opistolla söimme ensin lounasta ja joimme kahvit. Lounaan jälkeen pääsimme tutustumaan opiston eri rakennuksiin ja tiloihin, kuten apteekkimuseoon. Kristillisellä opistolla tutustuimme myös erilliseen majoitusrakennukseen, jossa yöpyvät opiston oppilaat, sekä mahdolliset Eurajoelle saapuvat turistit ja matkailijat.
Eurajoen kristilliseltä opistolta ajoimme kohti Välimaan perinnetorppaa. Perinnetorppa on osittain alkuperäinen ja osittain uusittu. Perinnetorppa edustaa entisajan torppalaisten asumistyyliä. Perinnetorpalla pääsee tutustumaan itse torppaan ja torpan pihapiiriin. Pihapiirissä sijaitsee pieni saunarakennus,sekä viljelysmaata. Torpalta näkyvät hienot luontomaisemat, sillä torppa sijaitsee pellon laidalla. Perinnetorppa on osa kulttuuriperinnön säilyttämistä. Perinnetorpalla on töissä aikuisia ja lapsia, jotka esittävät silloin tällöin entisajan torpan elämää. Näin kulttuuriperintöä pidetään yllä ja se säilyy vuodesta toiseen. Lapset ja koululaiset pääsevät torpalla osallistumaan entisajan töihin, kuten käsitöihin, peltotöihin ja esimerkiksi tekemään ruokaa.
Perinnetorppa
Perinnetorpalta suuntasimme autojemme nokat kohti Vuojoen kartanoa. Vuojoen kartano on Eurajoella sijaitseva hulppea kartano. Kartanon piha-alueelle saapuessamme huomaamme alueen mahtipontisuuden ja harmonisuuden. Kartanolla meitä odotti opas, joka kertoi meille tarinoita kartanon historiasta ja sen asukkaista.
Kiersimme ensin pihapiiriä ja tutkailimme kolmen päärakennuksen arkkitehtuuria. Ihasteltuamme ulkopuolelta kartanoa ja sen näyttävää puilla aidattua pihatietä siirryimme katsomaan rakennuksia sisäpuolelta. Ensin tutustuimme rakennukseen, jossa on huoneita yöpyjille. Huoneet ovat sisältä myös hyvin harmonisia ja kauniita. Sisällä huoneissa vallitsee samantapainen teema kuin ulkonakin. Majoitusrakennuksen jälkeen siirryimme itse päärakennukseen.
Päärakennuksessa on ensimmäisessä kerroksessa ravintola, joka toimii arkisin päivittäin lounasravintolana, ja sitten juhlatilaisuuksissa ravintola on käytössä. Kartanon ylemmissä kerroksissa on juhlasaleja. Juhlasalit on entisöity entisen kartanon mukaisesti. Päärakennuksen tutustumisen jälkeen siirryimme Vuojoen kartanon auditoriotilaan ulkokautta. Vuojoen kartano tarjosi meille vieraanvaraisesti myös samaan aikaan kahvit muiden herkkujen kera.
Vuojoen kartanolta lähdimme ajamaan kohti itse vaellusreittiä. Vaellusreitti sijaitsee Pinkjärvellä, ja se oli päiväretkemme kohokohta Eurajoella.
Vuojoen Kartano
Vaellusreitti
Ensin saavuimme parkkipaikalle, josta reitti alkaa. Reitille saavuttuamme aamun sumuisuus ehti vaihtua aurinkoiseksi syyspäiväksi. Ja onneksemme saimme nauttia koko reitin ajan kauniista syyssäästä. Parkkipaikalla opas odotti jo seuruettamme. Ennen kuin lähdimme kulkemaan reittiä, opas kertoi meille kyseisestä reitistä, sen luonnosta, kasveista, eläimistöstä, marjoista ja sienistä.
Reitillä kulkiessamme opas kertoi tarinoita muilta opastuskerroiltaan ja äkkiä puheemme kääntyi turisteihin ja stereotypioihin. Reitillä kulkiessamme otimme luontokuvia ja ihastelimme ympäröivää luontoa ja sen ääniä sekä metsämaisemia.
Pian käveltyämme saavuimme ensimmäiselle laavulle, joka on nimeltään Vuotavan laavu. Laavu sijaitsee aukeammalla alueella, josta on kauniit vesimaisemat. Vesinäkymä aukeaa kauniisti puiden välistä ja laavulta on mahdollista myös pulahtaa uimaan järveen. Levähdyspaikalla istuimme laavulla nuotiopaikan äärellä ja pidimme yhdessä evästauon. Ensimmäinen laavu on melko suuri ja istumapaikkoja löytyy paljon. Tällä laavulla on myös mahdollista yöpyä, sillä laavut ovat isoja ja suojaavia. Toisen laavun sisällä on myös puinen pirttipöytä, jossa on mukavampi ruokailla. Laavujen välissä on nuotiopaikka ja levähdyspaikalta löytyy myös valmiiksi pilkottuja puita polttopuiksi nuotioon. Tällä levähdyspaikalla on myös huussi retkeilijöille.
Vuotavan laavu
Ensimmäisen laavun jälkeen jatkoimme matkaa eteenpäin reitillä. Reitti jatkuu ensimmäisen laavun jälkeen vähän kivisempänä ja vaihtelevampana maastona. Kuljimme koko matkan veden vierellä kunnes saavuimme toiselle laavulle, jonka nimi on Mustalahden laavu.
Toinen laavu on paljon pienempi verrattuna ensimmäiseen laavuun. Tämä laavu on myös paljon intiimimpi levähdyspaikka. Mustalahden laavu on korkealla maastossa ja sieltä avautuvat myös kauniit vesimaisemat, ja näkymät ovat hyvin kauniit. Toisella laavulla pidimme myös levähdystauon ja söimme loput eväämme.
Toiselta laavulta lähdettyämme eteenpäin kohti reitin viimeistä osuutta oli maasto tasaisempaa. Metsä muuttuu tiheämmäksi matkan varrella. Näemme paljon marjoja, sammalkasvistoa ja sieniä. Pysähdyimme hetkeksi kesken vaellusreitin ja kuuntelimme ympäröivää luontoa. Aluksi kuulimme huumaavaa hiljaisuutta. Pian kuitenkin aloimme erottaa luonnon ääniä, kuten lintujen, tuulen ja puiden lehtien heilumisen.
Jatkoimme matkaa eteenpäin ja pian saavuimme viimeiselle osuudelle, joka on soraista tietä. Soratie johdatti meidät parkkipaikalle, johon vaellusreittimme päättyi.