Ajelimme mäntymetsän ja marjanpoimijoiden ympäröimää hiekkatietä jonkin aikaa, kunnes saavuimme kohteeseemme, pienehkölle parkkipaikalle, josta pääsisimme aloittamaan Kauhalammin kierroksen. Parkkipaikalta siirryimme pientä polkua pitkin kohti metsän siimestä. Siellä meitä odotti nuotiopaikka, johon kierroksemme jälkeen pääsisimme nauttimaan metsäruokailusta.
Jo nuotiopaikalta pystyi puiden väliköistä hahmottamaan upean ja punertavan suomaiseman. Kuitenkin vasta pitkospuilla, reittimme varsinaisessa alussa havahtui siihen, kuinka silmiä hivelevä ja omintakeinen ympärillemme avautuva valtava, horisonttiin jatkuva suomaisema vesistöineen oikeastaan oli. Suo punersi, sudenkorennot pörräsivät ympärillämme ja suon raikas tuoksu helli mieltämme. Kuljimme pitkin pitkospuita, ihaillen maisemia ja samalla kuunnellen oppaanamme toimineen Karvian matkailuyhdistyksen puheenjohtaja Kaija Kankaan tietoja alueen luonnosta ja tarinoita sen historiasta, kulttuurillisista tapahtumista ja merkityksistä.
Pitkospuut loppuivat hetkeksi, kun pysähdyimme reitin toiselle levähdyspaikalle. Levähdyspaikka sijaitsi lammelle komeat maisemat avaavalla laiturilla, jossa nautimme hetken aikaa näköalasta. Kirkas vesi heijasti pinnaltaan lampea ympäröivän metsän ja sinisen taivaan pilvenhattaroineen samalla, kun hiljaisuus ja rauhallisuus huokuivat luonnosta.
Levähdyspaikalta jatkoimme taas pitkospuureittiä, joka kuitenkin vaihtui pian Kyrönkankaan keskiaikaiseen tiehen. Se on historiallisesti merkittävä ja aikoinaan ainut kesäaikaan kuljettavissa ollut reitti Satakunnan ja Pohjanmaan välillä. Ennen paluuta nuotiopaikalle päätimme vielä poiketa lintutornin kautta, josta näki loistavasti laajan ja kauniin suoalueen. Näköalat olivat upeat, mutta emme kuitenkaan nähneet yhtäkään lintua tornista käsin.
Lintutornin jälkeen palasimme jo aluksi näkemällemme nuotiopaikalle. Siellä meitä odotti emäntinämme toimineet kaksi jo eläkkeelle jäänyttä karvialaista, jotka olivat vapaaehtoisina tulleet esittelemään Karviaa meille. He olivat kierroksemme aikana loihtineet nuotiopaikalle erittäin näyttävän ja tilanteeseen täydellisesti sopivan kattauksen. Söimme nuotion äärellä metsän marjoilla maustettua salaattia, sekä nuotiolla paistettua makkaraa. Aterian kruunasi vielä nokipannussa keitetty maukas kahvi. Ruokailun ohessa oli rentoa jutustelua ja tarinointia puolin ja toisin, eikä naurultakaan vältytty.
Kauhalammin kierros oli jäänyt taaksemme ja edessämme oli vielä vierailu Loma-Raison maaseutumajoituksessa. Perillä Loma-Raisossa meitä odotti vieraanvarainen vastaanotto, ja sydämellinen omistajakaksikko esitteli meille tiloja, kertoen samalla paikan mielenkiintoisesta historiasta. Loma-Raiso oli tosiaankin upea kokonaisuus. Mahtavat omistajat, viihtyisät majoitustilat, korsusauna, oma lähdevesilampi ja kaikki tämä käärittynä idylliseen ja perinteikkääseen maalaismaisemaan. Kyllä silmä ja mieli lepäävät.
