Merikarvianjoki kuuluu Karvianjoen vesistöalueeseen. Se on lähes 30 km pitkä ja pudotuskorkeudeltaan 35-metrinen. Joki on rauhallisesti virtaava, mutta runsaan veden aikaan se on myös sopivasti haastava. Siksi se onkin oivallinen paikka helposta vaativampaankin melontaan.
Jokirantaa.
Päiväretkemme kohokohta oli melontaretki Purolomien Jussin opastuksella. Otimme yhdessä kanootit rantaan, kävimme läpi turvallisuusohjeistuksen ja nousimme vesille pareittain. Jussi oli varannut meille aikataulusyistä lyhyemmän ja aloittelijoille sopivamman melontareitin.
Kanoottiin nouseminen tuntui aluksi jännittävältä, mutta kun pääsimme istumaan, huomasimme, että melonta onnistui yllättävän helposti. Pienen naurukimakan ja harjoittelun jälkeen kyyti oli jo melko tasaista ja loiskivaa.
Maisemaa reitiltämme melojan perspektiivistä.
Näin hienolta maisemamme näytti kanootista.
Sää lämmitti mukavasti ja ilmassa oli syksyä. Meitä onnisti: aurinko paistiu ja fiilis oli korkealla. Maisemat vaihtuivat melko aavasta joesta pienempiin jokimutkiin. Reitillä oli monipuolinen tulva-alueiden kasvillisuus. Jokiruokoa ja järvikaislaa oli runsaasti. Reitin varrella kaislikossa voi nähdä silloin tällöin myös harmaahaikaran. Jokireitillä on mahdollisuus pysähtyä jokisuun taukopaikalla, joka on hieno puoliavoin kotalaatu, mutta emme poikenneet levähdyspaikalla, koska aikamme oli rajallinen. Pienet rantamökit elävöittivät jokireittiä ja kameralle oli käyttöä.
Jokimökkejä ja matkaseuraamme.
Alitimme useat sympaattiset sillat ja viimeisen sillan kohdalla koimme jännittävän vastavirran.
Lähestymme jännittävää vastavirtaa.
Kilpailuhenki vain kasvoi matkan aikana ja saavuimmekin ensimmäisinä perille. Voittajafiiliksen saattelemana sekä yhtä kokemusta rikkaampana.
