Saavuimme Jämille aamu-usvan saattelemina. Jämi on Jämijärven kunnassa sijaitseva alue, josta osa on luonnonsuojelualuetta. Jämille on keskittynyt paljon matkailuun, erityisesti luontomatkailuun liittyviä paikallisia yrityksiä, kuten hotelleja, mökkejä, välinevuokrausta sekä ohjelmapalveluita saunavuokrauksesta mönkijäsafareihin. Koivistonkierros, jonka kävelimme, on läpileikkaus Jämin sykähdyttävän kauniiseen luontoon. Alueella on myös Hämeenkankaan harjoitusalue, jolla on ajoittain käyttörajoituksia puolustusvoimien harjoitusten vuoksi.
Navigaattorin avulla pääsee Jämikeskukselle (osoite: Sormelantie 77, Jämijärvi). Koivistonkierros alkaa ja päättyy Niinikodalle, joka on vanhan laskettelupaikan vieressä. Välimatkaa Jämikeskuksella ja Niinikodalla on parisen kilometriä. Matka taittuu hyvin sekä autolla että kävellen. Ajan säästämiseksi menimme Niinikodalle autolla. Niinikodalla on iso katettu levähdyspaikka, joka on esteetön. Itse reitti on kuitenkin kapea ja sisältää muutaman jyrkän nousun. Se soveltuu vaeltajille, patikoijille ja luontoretkeilijöille sekä lapsiperheille, mutta ei kuitenkaan lastenrattailla tai -vaunuilla eikä polkupyörällä kuljettavaksi. Koivistonkierros on noin 4,5km pitkä ympyräreitti.
Lähdimme Niinikodalta seuraamaan sinisellä pohjalla olevin reppuselkäisin retkeilijäparein merkittyä polkua. Kyseinen merkki toimii Koivistonkierroksen oppaana. Reitti on merkitty hyvin, ja lähes jokaiselta merkiltä voi nähdä seuraavan, joten oikealla reitillä pysyminen on helppoa. Lisäksi risteyskohdissa on tienviittoja, jotka osoittavat, mikä reitti kulkee missäkin, sekä etäisyyksiä tiettyihin kohteisiin.
Vaelluksellemme sattui hyvä, aurinkoinen sää. Syksy oli alkanut jo näkyä metsässä, vaikka puissa olikin vielä suurin osa lehdistä. Sammaleen lisäksi maata peittivät erilaiset jäkälät. Jäkälää oli niin paljon, että välillä jopa näytti, että maassa olisi ollut lunta. Metsässä oli valtavat määrät puolukoita, mutta mustikoitakin löytyi, vaikka tältä vuodelta mustikkakausi alkoi olla lopuillaan. Pysähdyimme maistelemaan mustikoita ja näimme myös pari marjastajaa.
Reitin alkuvaiheessa on yksi aika jyrkkä ylämäki, joka sai sykkeemme hieman nousemaan. Mutta se oli sen arvoista, sillä ylempänä maisemat olivat huikeat. Puiden takaa saattoi nähdä aukean ja sen takana olevan metsän yli kaukaisuuteen. Tämän jälkeen reitti oli aika tasainen, mutta polun reunoilla maasto oli korkeudeltaan vaihtelevampaa. Intensiivisen valokuvailumme vuoksi jäimme välillä hieman muista matkatovereistamme jälkeen.
Reitin varrella on yksi levähdyspaikka. Siellä on kaksi laavua, toinen on pienempi, perinteinen laavu, toinen isompi leirikoululaavu. Laavut sijaitsevat Koivistonvadin vieressä, joka on harjukuoppa eli suppa. Supat ovat syntyneet jääkaudella jään ja sulamisveden liikkeiden seurauksena. Levähdysalueella on myös kuivakäymälä.
Saavuttuamme laavulle ihailimme ensin hetken suurta Koivistonvatia ja nautimme luonnon hiljaisuudesta. Muut olivat sillä välin sytyttäneet nuotion ja aloittaneet makkaranpaiston. Otettuamme muutaman taiteellisen kuvan Koivistonvadista, mekin siirryimme muiden seuraan syömään eväitämme.
Evästauon jälkeen, sammutettuamme nuotion, jatkoimme matkaa kylläisinä ja iloisina. Pian laavun jälkeen näimme ehkä koko reitin hienoimmat maisemat. Polku kulki harjun reunaa pitkin, joten olimme hieman muuta näkyvää maastoa korkeammalla, ja maisemat avautuivat alas viettävää mäkeä.
Aikataulumme oli tiukka, minkä vuoksi emme kulkeneet Koivistonkierrosta kokonaan, vaan loppumatkasta oikaisimme hieman toista reittiä pitkin takaisin Niinikodalle. Kokonaisuudessa vaellukseen kului vajaat kaksi tuntia. Niinikodalta ajoimme takaisin Jämikeskukselle, ja ennen kotiinlähtöä kävimme tutustumassa Jämikeskuksen omistamiin poroihin. Ne oleskelivat ulkona aitauksessa Sormelantien varrella Jämikeskuksen vieressä.
