Kirpeä syysilma herätteli meidät uuteen seikkailuun. Hengitys kohosi höyrynä ilmaan, kun seitsemän hengen matkaseurueemme pakkautui autoihin ja lähti kohti Eurajoen tarjoamaa kulttuurihistoriaa. Tarkoituksenamme oli tutustua kulttuuriperintökohteita vilisevään 25 kilometrin mittaiseen Historian havinaa –pyöräilyreittiin. Koska syksy koputteli jo ovella ja päivät olivat lyhentyneet, päätimme tällä kertaa kulkea pyöräilyreitin autolla, jotta ehtisimme varmasti kokea kaiken ja ajaa vielä takaisin kotiin valoisana aikana.
Innostuksemme kasvoi lähestyessämme Historian havinaa –reitin ensimmäistä etappia, Ruikan myllyä. Automme kaartaessa pihaan ilmestyi myllyn isännän hahmo rakennuksen ovelle. Hän esitteli itsensä Pauliksi lämpimästi kättelemällä sekä väläyttämällä vienon hymyn. Pujahdimme hänen ohitseen kahvintuoksuiseen tupaan. Kahvintuoksun lähde löytyikin tuvan keittiöstä, jossa Kristiina-emäntä keitteli meille aamukahveja. Hän oli loihtinut meille myös maukkaan näköisiä muffineja kahvin kyytipojaksi.
Nautimme tuvan pöydän ääressä herkullista aamiaistamme emännän kertoessa myllyn kiehtovasta toiminnasta sekä historiasta. Mylly on remontoitu nykyisen isännän ja emännän toimesta asuinkelpoiseksi kuitenkin myllyn historiaa kunnioittaen ja lopputulos onkin erittäin kodikas. Vaikka myllyltä löytyvätkin kaikki mukavuudet saunasta lähtien, eivät Kristiina ja Pauli majaile siellä itse, vaan he pitävät sitä vierailijoiden käytössä. Ruikan mylly oli mielestämme erittäin viihtyisä ja historiallisesti kiinnostava, mutta parhaiten meille jäi paikasta mieleen siellä meitä kohtaan osoitettu vieraanvaraisuus.
Seuraavaksi huristelimme noin viiden minuutin päähän Irjanteen kirkolle, jossa meitä oli vastassa Eurajoen matkailun opas. Opas kertoi tämän Satakunnan vanhimman puukirkon merkityksestä entisajan eurajokelaisille sekä esitteli meille tämän vuonna 1731 rakennetun kirkon ja sen ympäristön kellotapuleineen ja patsaineen. Kuuntelimme haltioituneina oppaan kertomaa legendaa, jossa Eurajoella pelätty johtaja Åke Tott ratsasti sisälle kirkkoon ilmoittaen olevansa Jumalaa suurempi, kun yhtäkkiä hänen ratsunsa polvistui kirkon lattialle, eikä noussut käskyistä huolimatta.
Kirkko oli sisustukseltaan todella pelkistetty ja sen viileissä penkeissä opastusta kuunnellessa pääsimmekin vuosisatojen takaisiin tunnelmiin. Irjanteen kirkon välittömästä läheisyydestä löytyy myös useita museoita, joihin emme valitettavasti ehtineet tutustumaan, sillä nälkä muistutteli jo itsestään. Kotiseutumuseo, Maatalousmuseo ja Koulumuseo saivatkin jäädä siis seuraavaan kertaan.
Vatsojemme kurninnan saattelemina piipahdimme lounaalle Eurajoen kristilliselle opistolle. Opisto tarjoilee ruokaa siellä opiskeleville, mutta myös ulkopuoliset ovat tervetulleita kahdeksan euron maksua vastaan. Koska kyseessä on koulu, oli tarjoiltava ruoka ehkä hieman laitosmaista. Lounas oli kuitenkin kattava ja nälkä loppui kuin seinään. Ruokaa mussuttaessa oli mukavaa myös tutkailla ympäristön muita ihmisiä, jotka olivat pääasiassa opiskelijoita.
Saatuamme vatsamme täyteen kävimme vielä tutustumassa opiston yläkerrassa olevaan apteekkimuseoon, joka kuvasi meille perinteistä 1940-1950 lukujen apteekkia. Ruskeiden lasipullojen etiketeistä saattoi bongata mitä eriskummallisimpien lääkkeiden nimiä. Pääsimme myös näkemään pillerinpyörittäjä-termin syntyperän, kun oppaamme havainnollisti, miten ennen vanhaan apteekkarit oikeasti jakoivat lääkemassoja ja pyörittelivät niistä oikean kokoiset lääkeannokset.
Lounaan lämmittäessä iloisesti vatsassa jatkoimme matkaamme Välimaan perinnetorpalle, jonne matkaa oli vaivaiset 1,3 kilometriä. Torpalla meitä oli jälleen opastamassa sama iloinen oppaamme, joka esitteli torpan ja sen sivurakennuksen tilat. Tuvan kattoon oli nostettu vartaita, joista tuoreet ruisleivät odottelivat syöjiään ja nurkassa olevissa kangaspuissa oli matto tuloillaan. Vanhanajan radio ja lelut pistivät mielikuvituksen laukkaamaan ja meidän olikin helppo kuvitella itsemme kulkemaan kyseisessä miljöössä piikavaatetuksessa.
Perinteisessä saunassa oli tietenkin vakiovarusteisiin kuuluvia vihtoja ja yrttisalvoja. Vaikka syksy oli jo pitkällä, seisoi perinnetorpan kasvimaalla vielä muutama auringonkukka koko komeudessaan tuoden pilkahduksen kesää muuten syksyiseen maalaismaisemaan. Pihaa kiertävä riukuaita ja pihan omenapuut loivat tunnelmaa torpan ympäristöön. Paikka on varmasti upeimmillaan loppukesästä, jolloin piha on vihreimmillään, kasvimaa kukoistuksessaan ja omenapuut täynnä hedelmiään.
Kesäisin Välimaan perinnetorpalla on myös saatavilla elävöitettyä opastusta. Silloin vapaaehtoiset esittävät torpalla entisajan renkiä ja piikoja sekä muita hahmoja ja esittelevät näin vierailijoille torpan historiaa. Vierailijat pääsevät myös itse osallistumaan perinnetorpan töihin aina halonhakkuusta perunannostoon ja leivontaan.
Koimme reittimme kiistattomaksi kohokohdaksi Vuojoen kartanon. Rakennus huokui historiallista 1800-luvun ylellisyyttä. Kartano toi kutkuttavan kontrastin aiemmin koettuun torpparielämään. Tarkastelimme kartanoa sekä ulkoa että sisältä oppaan vanavedessä kuin uimista opetteleva ankkaperhe. Tavoitteenamme ei kuitenkaan ollut oppia uimaan, vaan päästä jyvälle kohteen kiehtovasta historiasta.
Opas kertoi meille kartanosta, sen toiminnasta sekä historiasta, ja kuulimme muun muassa, että kartanossa kummittelee. Kummitusta emme kuitenkaan päässeet henkilökohtaisesti kohtaamaan, vaikka se hienoa olisi ollutkin. Jopa ilman oppaan kertomia jännittäviä tarinoita olisi Vuojoen kartano ollut mykistävä kokemus, sillä sen arkkitehtuuri ja tunnelmallisuus ovat vertaansa vailla. Mahtipontinen kartano antoi meille lähtemättömän vaikutuksen. Kartanosta on opastettujen kierrosten lisäksi saatavilla laadukasta ruokaa, huimia rooliopastuksia sekä saunailtoja ruokineen.
Kaiken kaikkiaan reitti oli erittäin mielenkiintoinen ja täynnä kiehtovaa historiaa. Kohteiden välillä oli erittäin kaunista luontoa sekä maaseutumaisemaa ja olimmekin hieman pettyneitä siitä, että emme edenneet reittiä pyörillä. On hyvin mahdollista, että palaamme reitille vielä myöhemmin pyörien selässä. Muistelemme lämmöllä tapaamiemme ihmisten vieraanvaraisuutta ja ystävällisyyttä sekä Kristiinan leipomia maukkaita muffineja.
