Vierailimme torstaina 29.9 Kauttuan Ruukilla.
Oli utuinen ja vilpoisa syysaamu. Aamuaurinko oli juuri nousemaisillaan, kun istuuduimme ryhmäläisemme Sannamarin autoon. Tarkastelimme ennalta suunniteltua reittiohjetta ja lähdimme ajamaan kohti Euran Kauttuaa kyseisen reittiohjeen mukaisesti.
Reitti oli suunniteltu tarkoin pyöräilijän näkökulmasta. Se kiersi suuremmat vilkasliikenteisemmät valtatiet kauempaa, ja ohjasi enemmän kapeampia, vähäliikenteisempiä asfaltoituja teitä pitkin. Ohitsemme vilisi kaunista suomalaista kansallismaisemaa. Kauniit avarat peltoaukeat ja metsät havupuineen vuorottelivat näköpiirissämme. Reitti kulki myös Panelian pienehkön keskustan lävitse, jossa oli kaunis vanhahko rivimylly sekä sillalta näkymä alla virtaavalle Eurajoelle. Lopulta pitkän ajomatkan jälkeen olimme vihdoin perillä.
Saimme parkkeerattua auton hyvin lähelle Kauttuan Ruukin päärakennusta, ja siirryimme sitten sisätiloihin. Kerroimme yrittäjille projektistamme, keskustelimme tovin ja siirryimme sen jälkeen nauttimaan Ruukin ravintolapalveluiden tarjoamasta lounaasta kauniissa juhlasalissa. Tarjolla oli ruukin läheltä pyydettyjä muikkuja, hirvivorschmackia, perunamuusia, salaattia ja maukasta leipää. Ruoan jälkeen siirryimme ulos tutustumaan Ruukin alueen ympäristöön ja kaivoimme kameramme esiin.
Alueelta jäi mieleen erityisesti kaunis kapeahko mutkitteleva tie päärakennuksen luo, jota reunusti jokisuisto ja kaunis kivisilta. Kiersimme ja kurkistimme sitten ruukkialueen pihapiirin majoituspaikkaan Villa Aaltoon sekä lähellä sijaitsevan mielenkiintoisen näköiseen Terassitaloon, joka muistuttaa muotokieleltään portaita. Molemmat näistä ovat Alvar Aallon suunnittelemia rakennuksia. Pihapiirin lehtipuista suuri osa oli jo sonnustautunut syysasuun, oli niin punaista, keltaista kuin oranssiin taittavaa väriä. Niin kaunista. Sää oli muutoinkin aika syksynomainen, taivas vaalea helmenharmaa ja pilvinen. Sadetta ei vielä iltapäivällä ollut havaittavissa.
Siirryimme sitten Ruukin alueen lähiympäristöön. Tutustuimme aluksi Luistarin Kalmistoon, jossa oli esihistoriallisia hautoja. Niihin oli haudattu historiallisesti merkittäviä henkilöitä kera kallisarvoisten korujen ja vaatetusten. Alueelle oli asetettu kunkin haudan päälle pieni pylväs, jossa oli kyltti. Kyltissä kerrottiin, kuka oli haudattu henkilö ja mitä arvoesineitä hänelle oli laskettu mukaan hautaan. Yleisnäkymä oli aika karu, mutta kylttien sisältö hyvin mielenkiintoinen. Aluetta ympäröi puinen aita ja sen vieressä pieni rakennus.
Vierailimme myös Käräjämäellä, joka on saanut nimensä kivimuodostelmasta mäen kukkulalla. Se ajatellaan ehkä toimineen entisaikaan metsäisenä, luonnonläheisenä kokouspaikkana, sieltä on hieno näkymä alhaalla siintävälle kaalimaalle, joka näytti kaukaa katsottuna sinertävän ikään kuin lainehtivana merimaisemana.
Yhtäkkiä vesipisarat alkoivat tipahdella taivaalta. Siirryimme sisätiloihin ja tutustuimme esihistorialliseen Nauravaan lohikäärmeeseen, jossa tutustuimme viikinkiaiheisiin tarinoihin. Sen jälkeen siirryimme Pyhäjärven tuntumaan, Katismaan saareen, jonka yhteydessä toimii kahvila, ja jossa on myös saunamahdollisuus. Pääsimme kurkistamaan myös niihin tiloihin. Pyhäjärven rannalla voimakas tuuli vilvoitti ja pisti hiukset aivan uuteen uskoon.
Sitten siirryimme katsomaan Kuninkaanlähdettä ja lopuksi ajelimme lähellä sijaitsevien lintutornien luo. Tässä vaiheessa vesisade oli yltynyt, lehdet tanssahtelivat voimistuneen tuulen tahdissa veden ropistessa. Siirryimme vielä kahdelle eri lintutornille nappaamaan muutamat kuvat. Muistutimme lähtiessämme uitettua koiraa. Päivä oli ollut pitkä, mutta antoisa ja luonnossa liikkuminen pirteässä syyssäässä oli ihan mukavaa sadekuuroista ja tuulenpuuskista huolimatta. Ryhmähenki oli niin hyvä, ettei edellä mainitut asiat jaksaneet niinkään harmittaa.
Nyt oli aika suunnata kohti Poria, sillä seuraavana päivänä vierailimmekin jo Noormarkun ja Leineperin ruukeilla.
Vierailimme perjantaina 30.9. Noormarkun Ruukilla ja Leineperin Ruukilla
Kokoonnuimme aamulla koulun pihaan, josta lähdimme jatkamaan eilen jo aloittamaamme Ruukkien kierrosta. Saavuttuamme Noormarkun ruukille oli ilma vielä melko pilvinen. Jatkoimme keskustelua Noormarkun Ruukin toimihenkilöiden kanssa ja kävimme läpi hieman tarkemmin, millainen suunnitelma meillä oli reittimme suhteen. Keskustelun jälkeen siirryimme nauttimaan Ruukin ravintolapalveluiden tarjoamaa lounasta. Tarjolla oli runsaan salaattipöydän lisäksi avokadopastaa, paistettuja perunoita sekä häränlihaa kastikkeella. Ruoan jälkeen siirryimme ulos tutustumaan Ruukin alueen ympäristöön ja kaivoimme kameramme esiin.
Kiersimme Noormarkun Ruukin alueella ja ihastelimme, miten lehdet putoilivat puista ja peittivät maan ruskan värisillä lehdillään. Aurinkokin alkoi pilkahtelemaan pilviverhon läpi. Kävimme vierastalo Kultalassa tutustumassa. Kultalan sisustus oli hempeää ja harmonista. Paljon vaaleita sävyjä, jotka sopivat rakennuksen henkeen hyvin. Kultalan vierailun jälkeen jatkoimme matkaamme puiden verhostaman kujan lävitse Sahalaan.
Sahalaan tutustumisen jälkeen kävelimme takaisin Noormarkun Klubille suuren tammen alta. Sen maahan tippuneet tammenterhoista pääsi kiva ääni, kun kävelimme niiden ylitse. Samalla kaukaa kuului myös muuttolintujen laulua.
Noormarkun Klubilta matkamme jatkui maisemareittiä pitkin Leineperin ruukille, Ulvilaan. Matkalla viimeisimmälle ruukille sää muuttui ihanan aurinkoiseksi. Taivaalla oli vain muutama pilvenhattara. Reitti Noormarkusta- Leineperiin ohi hyvin selkeä ja nopeahko. Se oli pääosin kaunista metsämaisemaa.
Leineperiin saavuttuamme kävelimme suoraan inforakennukseen, jossa esittelimme itsemme ja kerroimme tuotteistamisprojektistamme. Mukana oli myös Jämin matkapaketin tuotteistamisessa toimiva ryhmä. Keskustelutuokion jälkeen siirryimme ulos, ja meille esiteltiin Ruukin alueen ympäristö.
Aloitimme kierroksen Sepän pajalta, jossa itse seppä takoi juuri parhaillaan rautaa sisään kurkatessani. Siinä samassa opas osoitti meille Rautavarastoa ja kertoi siitä lyhyesti. Sepän pajan yhteydessä on myös Kankipaja, jonka sisälle pääsimme sitten kurkistamaan. Meille kerrottiin, että siellä on järjestetty yli 100 häätilaisuutta, ja ensi kesäkin on jo lyöty lukkoon. Rakennus oli ulkopäin todella kaunis. Se oli myös hyvin tilava ja valoisa sisäpuolelta.
Kankipajan jälkeen ylitimme sillan ja kävelimme kohti Masuunia. Aurinko paistoi kirkkaasti syksyisten puiden lomasta. Oli vain pieni hento ja viileä tuulenvire. Masuunin vieressä oli kaunis vesimylly sekä virtaava koski suurine kivineen ja kuohuineen. Pääsimme kiipeämään ylös muutamat portaat sekä suuren puisen lankun päästäksemme Masuunin ovesta sisään. Ennen sitä ihailimme sillan toisella puolella siintävää maisemaa, ja talletimme kameraan siitä muutaman kuvan.
Masuunin sisällä tutkailimme sen suurta reaktoria, jolla rautamalmin rautaoksidit on ennen pelkistetty metalliseksi raudaksi hiilen ja hiilimonoksidin avulla. Poistuessamme Masuunista opas kertoi meille Masuunin lähellä sijaitsevasta Myllystä.
Kierroksen loputtua kävelimme joukolla viettämään kahvihetkeä Savipakariin. Tunnelma oli ihanan lämminhenkinen. Taustalla leimahtelivat takkatulen liekit. Takan ääressä oli suuri musta pata. Huoneessa oli pitkät puiset pöydät ja puupenkit. Puupenkit oli päällystetty ihanan pörröisillä ja pehmeillä taljoilla. Joimme teetä ja nautimme sokeridonitsit, ja siirryimme katsomaan käsityöläismyymälöitä. Vierailimme yhdessä niistä. Kyseisessä myymälässä oli kierrätysmateriaalista tehtyjä käyttöesineitä, kortteja, koristeita, villasukkia monta eri väriä ja kokoa. Myymälä oli pienehkö, mutta tunnelmallinen, paljon pientä itsetehtyä arvokasta käsityötä.
Lopuksi tutustuimme vielä Leineperin mökkimajoitukseen Pikku-Pakariin. Mökki oli näppärän kokoinen pienelle tiiviille kaveriporukalle tai perheelle. Siellä oli remontoidut suihku ja saunatilat, puutakka ja vuodesohva valko-vaaleanvihreässä olohuoneessa sekä siisti keittiö. Mökkiyöpyminen on hinnaltaan edullinen ja kauniissa miljöössä. Ainut asia joka yllätti, oli se, että omat lakanat ja tyynyt tulee ottaa mukaan kotoa majoittuessaan mökkiin.
Leineperin Ruukin alueen etu on, että välimatkat esihistoriallisten kohteiden välillä ovat lyhyitä. Monta kohdetta voi käydä lävitse lyhyessä ajassa, sillä niihin on vain kävelymatka.
Vierailun jälkeen kiitimme vielä opasta ja suuntasimme auton nokkapellin takaisin kohti Poria.
